Teksti | Satu Uronen
Olemme Suomessa tottuneet siihen, että meillä on kouluissa, ja myös sen ulkopuolella suhteellisen turvallista. Oppilaat kulkevat jo melko varhain koulumatkojaan yksin tai yhdessä kavereiden kanssa. Tuntuu jännittävältä ja hienolta sanoa aikuiselle, että minä pärjään eikä tarvitse tulla saattamaan. Samoin suurin osa oppilaista viihtyy kouluissa ja tulee hyvin toimeen muun kouluyhteisön kanssa. Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimusten mukaan myönteisiin tavoitteisiin keskittyminen sitouttaa koko kouluyhteisön kiusaamista ennaltaehkäisevään työhön. Kaikki kouluyhteisössä toimivat jäsenet voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, minkälainen vuorovaikutuskulttuuri kouluun muodostuu, millainen käytös on koulussa sopivaa ja miten muita kohdellaan. (mll.fi)
Mutta kouluissa esiintyy silti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa ja sitä on vaikea kitkeä kokonaan pois, vaikka esimerkiksi koulukiusaamiseen on pyritty puuttumaan erilaisilla ohjelmilla, kuten ”Kiva koulu”-toimenpideohjelmalla. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen on traumaattinen kokemus ja voi vaikuttaa elämään pitkän aikaa. Kiusaamiseen tulee siis suhtautua erittäin vakavasti. Kiusaaminen vaikuttaa aina kielteisesti terveyteen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tämä toista vahingoittava käyttäytyminen, jossa nöyryytetään ja mitätöidään muita ihmisiä, ei johda pelkästään ahdistukseen tai stressiin, vaan voi aiheuttaa kiusatulla masennusta, kroonista fyysistä kipua tai unettomuutta. Voimme vain kuvitella miten kiusaamisen kohteeksi joutunut lapsi tai nuori kärsii ja tulevaisuus voi näyttäytyä hyvinkin ahdistavana ja murheellisena.
Miten kiusaamista nykyään ilmenee?
Kiusaaminen on saanut uusia muotoja internetissä ja nykyään yksi merkittävä kiusaamisen muoto on nettikiusaaminen. Lapset ja nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa erilaisilla keskustelualustoilla ja myös ystävien kanssa vietetään aikaa verkossa. Yksi tämän päivän nettikiusaamisen muoto on ulossulkeminen, eli heitetään kiusattu ulos esimerkiksi kaveriporukan yhteisistä keskusteluryhmistä. Kiusattu voidaan myös eristää fyysisesti muista porukoista vaikkapa koulussa. Häntä ei huomata eikä hänelle puhuta. Kiusatusta tulee ilmaa ja merkityksetön ihminen. Mieti, jos joutuisit olemaan joka päivä sellaisessa työyhteisössä tai koulussa, jossa ihmiset ympärilläsi juttelevat toisilleen, nauravat ja pitävät hauskaa, mutta sinuun ei kukaan ota kontaktia. Kuulostaa aika surulliselta ja lohduttomalta.
Pääsiäisen jälkeinen aika alkoi tänä vuonna suomalaisten arjessa murheellisissa merkeissä. Vasta alakouluikäinen oppilas avasi tulen Vantaalla, oman koulunsa luokassa lopputuloksena yksi kuolemaan johtanut laukaus ja kaksi vakavaa loukkaantumista. Kaikki uhrit sekä epäilty ampuja olivat 12-vuotiaita koulun oppilaita. Poliisin tutkimusten mukaan tässäkin oli taustalla kiusaamista, mutta kuulemiset jatkuvat edelleen, eikä suurelle yleisölle välttämättä kerrota kaikkia tapahtuman taustoja. Mutta oli lopullinen syy mikä tahansa, on tässä murhenäytelmässä yksi turha kuolema, kaksi vakavaa loukkaantumista ja useita traumatisoituneita koulun oppilaita ja opettajia. Sekä yksi epäilty ampuja, jonka elämä on mennyt jossain vaiheessa niin pahasti solmuun, että hän ryhtyi näin epätoivoiseen tekoon. Kouluissa teetettävien hyvinvointikyselyjen mukaan kiusaamisesta ei välttämättä tiedä koulun opettajat tai edes vanhemmat. Kiusatut kokevat, että joskus kiusaaminen on vain pahentunut sen jälkeen, kun he ovat kertoneet kiusaamisesta opettajille ja sille on yritetty tehdä jotain. Ei siis ihme, että lapset ja nuoret kokevat suurta avuttomuutta kiusaamisen edessä. Mutta mitä voidaan asioille tehdä, ennen kuin tilanne eskaloituu väkivaltaan?
Koulujen turvallisuuden kehittäminen
Yhdysvaltalainen tutkija David Riedman on selvittänyt amerikkalaisten kouluampumisten taustoja. Niissä kouluampujat ovat noin 12–19-vuotiaita ja ampumapaikaksi valikoituu usein koulu, koska heillä on sinne vahva sidos. Riedmanin mukaan suurimmassa osassa nuorten tekemien hyökkäysten taustalla on jokin suuri suru, trauma tai kriisiytynyt tilanne, esimerkiksi koulukiusaaminen. Suomessa on eurooppalaisen mittakaavan mukaan paljon laillisia aseita. Täällä harrastetaan metsästystä ja ammuntaa, joten aseenkantolupia on väestöön suhteutettuna melko paljon. Riedmanin mukaan eräs yksinkertainen keino nuorten tekemien kouluampumisten estämiseksi olisi se, että aseet laitetaan sellaiseen paikkaan lukkojen taakse, että niitä on sieltä mahdoton saada kenenkään muun kuin laillisen omistajan. Tässä Vantaankin tapauksessa kyseessä oli laillinen ase, joka kuului lähiomaiselle. Miten ase päätyi vääriin käsiin näin lohduttomin seurauksin?
Mercuriassa toimii turvatiimi, jonka tehtävänä on ylläpitää ja suunnitella oppilaitoksen turvallisuutta. Lisäksi meillä on laadukas opiskeluhuoltoryhmä, jonne voi mennä juttelemaan mieltä painavista asioista vaikkapa kuraattorin tai psykologin kanssa. Kouluissa tapahtuneet väkivallan teot muistuttavat meitä kuitenkin siitä, että meidän täytyy jatkaa työtämme väsymättömästi lasten ja nuorten mielenterveyden parissa, kotien ja koulun yhteistyön parantamisessa ja koulurakennuksemme turvallisuuden kehittämisessä. Koulun pitäisi olla kaikille turvallinen oppimisympäristö, jossa lapsista ja nuorista voi kasvaa tasapanoisia yhteiskunnan jäseniä. Tässä työssä perheiden ja koulun yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää; yhteisten pelisääntöjen luominen, arvostuksen ja luottamuksen kulttuuri sekä empatiataidot ovat tärkeitä taitoja niin nuorille kuin aikuisillekin.
Huomaa ihminen lähelläsi
Ihmisten hyvinvointiin kannattaa panostaa, ja se tulee yhteiskunnalle loppujen lopuksi varmasti halvemmaksi kuin henkisesti ja fyysisesti hoitamatta jääneet kansalaiset. Tämän tilanteen muuttamiseen tarvitaan poliittista tahtoa ja päätöksen tekoa, eikä muutos tapahdu hetkessä. Mutta jostain täytyy aloittaa, että nämä väkivallanteot saadaan loppumaan ja me voimme kaikki osallistua talkoisiin. Näe lähelläsi olevat ihmiset, kysy kuinka voit ja tee huoli-ilmoitus viranomaiselle, opettajalle tai muulle aikuiselle, jos huomaat muutoksen jossain ihmisessä. Kuuntele ja ole läsnä, usein sekin jo riittää.
Lähde: Riedman, David 2024. https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:7181253775007875072/
