Teksti | Satu Uronen
Mitä tapahtuu, kun oppiminen siirtyy luokkahuoneesta oikeaan tapahtumaympäristöön? Silloin teoria alkaa muuttua käytännön osaamiseksi ja opiskelija pääsee itse kokeilemaan, tekemään, ratkaisemaan ja oivaltamaan. Tätä on tekemällä oppiminen, eli learning by doing.
Johanna Haapajärvi toimii Mercuriassa ammatillisena opettajana ja on erikoistunut tapahtumatuotannon opettamiseen. Tiiminsä kanssa hän on käyttänyt tekemällä oppimista opetusmenetelmänä jo useita vuosia. Tapahtumatuotannon opinnoissa tekeminen on luonteva ja tärkeä osa oppimisprosessia. Tapahtumia ei voi oppia toteuttamaan pelkästään kirjoista lukemalla. On ymmärrettävä, miten suunnitelma muuttuu käytännöksi, miten ihmiset toimivat yhdessä ja miten yllättäviin tilanteisiin reagoidaan.
”Parasta tekemällä oppimisessa on ryhmässä toimiminen”
”Parasta tekemällä oppimisessa on ryhmässä toimiminen”, toteaa Haapajärvi, joka on opiskelijoidensa kanssa toteuttanut jo useana syksynä Kulttuuritalo Martinuksessa pidettävän, koko perheelle suunnatun Halloween-tapahtuman. Moni opiskelija on kertonut olevansa ylpeä omin voimin toteutetusta tapahtumasta, varsinkin kun perheiltä saatu palaute on poikkeuksetta ollut positiivista.
Ammatillisessa koulutuksessa oppiminen rakentuu vahvasti todellisten työelämän tilanteiden ympärille. Tapahtumatuotannon opiskelijalle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tapahtuman ideointia, aikatauluttamista, markkinointia, viestintää, yhteistyökumppaneiden kanssa toimimista tai itse tapahtumapäivän toteuttamista. Jokainen tehtävä on samalla osa suurempaa oppimisprosessia.
Ei tekemistä tekemisen vuoksi
Learning by doing ei kuitenkaan tarkoita vain tekemistä tekemisen vuoksi. Olennaista on se, mitä tekemisen aikana opitaan ja miten kokemusta käsitellään. Kun opiskelija pysähtyy pohtimaan omaa toimintaansa, onnistumisiaan ja haasteitaan, syntyy mahdollisuus syvempään oppimiseen. Mikä onnistui? Mitä olisi voinut tehdä toisin? Miksi jokin ratkaisu toimi ja toinen ei? Näiden kysymysten kautta käytännön kokemus muuttuu osaamiseksi.
Opettajan rooli on tällaisessa oppimisessa tärkeä. Opettaja ei ole pelkästään tiedon välittäjä, vaan myös oppimisprosessin mahdollistaja, ohjaaja ja sparraaja. Johanna Haapajärven mukaan tekemisen äärelle pääseminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Samalla opiskelija saa kokemuksen siitä, että hänen tekemisellään on merkitystä ja että opitut taidot ovat oikeasti käyttökelpoisia työelämässä.
Yhteisöllistä oppimista
Tapahtumatuotanto tarjoaa myös erinomaisen ympäristön yhteisölliselle oppimiselle. Tapahtuma syntyy harvoin yhden ihmisen voimin, vaan tarvitaan suunnittelijoita, toteuttajia, viestijöitä, tekniikan osaajia ja monia muita toimijoita. Yhdessä tekeminen opettaa samalla vuorovaikutustaitoja, vastuunottoa, ongelmanratkaisua ja joustavuutta. Toisin sanoen yhdessä tekeminen opettaa sellaisia taitoja, joita tarvitaan tapahtuma-alan lisäksi lähes kaikessa työelämässä.
Tapahtumatuotannon opinnoissa oppiminen tapahtuu siis paitsi tapahtumia tekemällä myös tapahtumista oppimalla. Jokainen projekti, kohtaaminen ja ratkaistu ongelma vie opiskelijaa eteenpäin. Parhaimmillaan oppimisprosessi ei pääty siihen, kun laitetaan tapahtuman pillit pussiin. Oppiminen jatkuu edelleen, kun pysähdytään yhdessä arvioimaan kokemusta ja miettimään, mitä seuraavalla kerralla tehdään vielä paremmin.
Tekemällä oppiminen on enemmän kuin menetelmä. Se on tapa nähdä opiskelija aktiivisena toimijana ja ihmisenä, joka oppii parhaiten silloin, kun saa itse tarttua toimeen.
Haastattelussa: ammatillinen opettaja Johanna Haapajärvi
